Blogitekstit 2022
8.5. 2022 Riitta Niemi
Hevonen, vuorovaikutus, asiakas
Olen fysioterapeutti, erikoistunut neurologiaan ja lapsiin sekä psykofyysiseen fysioterapiaan. Hevosten kanssa, joita minulla on tällä hetkellä 16 kpl, elän hyvin tiivistä yhteiselämää. Hevoset ovat minulle työkavereita, ystäviä, joiden kanssa teen sosiaalipedagogista hevostoimintaa ja ratsastusterapiaa.
Olen huomannut kuinka toiminta ja jo pelkkä oleminen hevosen kanssa tarjoaa monipuolisia vuorovaikutustilanteita.
Vuorovaikutus eläimen, tässä tapauksessa hevosen kanssa on non-verbaalista, jossakin on tällaista sanatonta vuorovaikutusta verrattu äidin ja vauvan vuorovaikutukseen. On myös sanottu, että hevosen selkä on kuin äidin syli.
Meillä ei ole kaltereita karsinoissa, joten hevosilla on suora näköyhteys talliin tuleviin asiakkaisiin. On ihanaa nähdä kuinka ensimmäistä kertaa tulevat asiakkaat katselevat hevosia ja poneja. Hevoset taas katselevat uteliaina tulevia asiakkaita. Sitten tapahtuu jotakin, aivan kuin näkymätön side vetäisi asiakkaan tietyn hevosen tai ponin luo. Myös hevosen tai ponin katse asiakasta kohtaan on tiivis. Heidän välilleen syntyy jokin käsittämätön side. Itse voin olla hieman varovainen, että onkohan tuo sinulle nyt sopiva kaveri tähän hetkeen, mutta olen ollut monesti väärässä.
Hevonen, ponit mukaan lukien ovat tosi ystäviä. Niille voi keroa salaisuudet ja ne kipeimmätkin asiat pelkäämättä, että jutut lähtevät kiertämään.
Hevoset kertovat myös asiakkaan tunnetilan omalla käytöksellään, liikkeillään, ilmeillään. Joskus asiakkaat kertovat, kuinka hevonen on tänään väsynyt tai kiukkuinen. Ja monesti näitä asioita asiakkaan kanssa miettiessä ilmeneekin, että asiakkaalla on vaikea hetki elämässä.
Asiakkaat kertovat, että he saavat hevosesta voimaa omaan elämään.
Hevonen elää niin tässä ja nyt hetkessä ja peilaa meitä ihmisiä hyvin herkästi. Itse hämmästyin kerran kun kokeilin omalla hengitysrytmilläni vaikuttaa hevosen hengitykseen, en ymmärrä mitä tapahtui, mutta huomasin yhtä äkkiä, että hengitimme hetken aivan samaan tahtiin. Muuttuiko minun hengitysrytmini hevoseni kanssa vai hevoseni hengitys minun kanssa vai kuvittelinko vain. Kuitenkin tunsin todella olevani yhtä hevoseni kanssa.
Uskon niin vakaasti, että jokainen hevonen auttaa ihmistä jollakin tavoin lämmöllään, katseellaan, pehmeydellään, liikkeellään ja salamyhkäisellä voimallaan
13.3.2022 Emmi Somppi
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta aikuissosiaalityössä
Läpi elämäni jatkunut hevosharrastukseni johdatti minut sosionomiopintojeni aikana useaan otteeseen hankkimaan tietoa sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta. Opinnäytetyöni suuntaaminen tähän henkilökohtaiseen kiinnostukseni kohteeseen oli luontevaa ja ylläpiti motivaatiota prosessin aikana.
Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys ry toimi joulukuussa 2021 julkaistun opinnäytetyöni toimeksiantajana. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sosiaalitoimen henkilöstön näkemyksiä sosiaalipedagogisen hevostoiminnan hyödyntämisestä aikuissosiaalityön sektorialla ja palvelun myöntämiseen ostopalveluna liittyviä asioita. Tutkimuksen tavoitteena oli myös lisätä sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tuntemusta kuntien sosiaalitoimessa. Tutkimusaineisto koostuu viidestä teemahaastattelusta, jotka analysoitiin teemoittelun keinoin. Haastateltavat olivat sosiaalitoimen henkilöstössä, esimiestehtävissä toimivia viranhaltijoita Pirkanmaan alueen kunnista.
Tutkimuksen tuloksissa korostuu sosiaalipedagogisen hevostoiminnan mieltäminen vahvasti osaksi lasten parissa tehtävää työtä ja haastateltavat kokivat lähtökohtaisesti vieraaksi ajatuksen toiminnan hyödyntämisen aikuissosiaalityön asiakkaiden parissa. Toisaalta haastateltavat suhtautuivat ajatukseen suurimmaksi osaksi yhtenä mahdollisena sosiaalisen kuntoutuksen toimintamuotona yksilölliseen harkintaan perustuen. Toiminnan myöntämiseen ostopalveluna liittyvissä tekijöissä korostui toiminnan ja sen vaikutusten tuntemisen tärkeys sosiaalitoimen työntekijöiden keskuudessa sekä toiminnan hyödyt ja vaikutukset asiakkaan näkökulmasta.
Keskeisiä teemoja haastatteluissa oli kunnissa käytetyt sosiaalisen kuntoutuksen menetelmät aikuissosiaalityössä, millainen käsitys haastateltavilla oli entuudestaan sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta ja mitä ajatuksia sen hyödyntäminen aikuissosiaalityön asiakkaiden parissa herättää sekä mitkä tekijät vaikuttavat sosiaalipedagogisen hevostoiminnan myöntämiseen sosiaalisen kuntoutuksen muotona ostopalveluna aikuissosiaalityön asiakkaille.
Sosiaalinen kuntoutus on käsitteenä laaja ja haastatteluiden perusteella palvelutarjonta on aikuissosiaalityön kentällä on lähtökohtaisesti melko suppea. Havaittavissa on kuitenkin asennemuutos ja tarve räätälöidä palveluita vastaamaan asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita. Haastatteluista kävi ilmi, että muutosta on tapahtunut esimerkiksi verrattuna kymmenen vuoden takaiseen, jolloin asenne vaihtoehtoisten menetelmien kuten eläinavusteisten menetelmien hyödyntämiseen sosiaalisen kuntoutuksen muotona ei olisi todennäköisesti ollut yhtä rohkaiseva, mitä se tämän tutkimuksen perusteella on. Ostopalveluiden määrää kuvailtiin vähäiseksi tai sosiaalista kuntoutusta ei toteutettu lainkaan ostopalveluna. Toisaalta esiin nousi myös mahdollisuus ostopalveluiden hyödyntämiseen, mikäli palveluja olisi ostettavissa. Tämä edellyttää palveluntarjoajilta markkinointia ja palvelun tunnetuksi tekemistä palvelua myöntävälle taholle, eli tässä yhteydessä kuntien sosiaalitoimelle. Palvelun ostamisesta tulee tehdä mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista palvelua ostavalle taholle. Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan osalta palvelun tuntemattomuus ja palveluntarjoajien puuttuminen nousikin merkittäväksi kynnykseksi palvelun hyödyntämiselle aikuissosiaalityön asiakkaiden parissa. Haastatteluista kävi ilmi vahvasti haastateltavien mieltäminen sosiaalipedagoginen hevostoiminta lasten ja nuorten palvelukategoriaan. Palvelun sisällön sekä vaikutusten tunnetuksi tekemisen eteen vaaditaan vielä merkittävästi enemmän työtä.
Mikäli palveluntarjoajien tavoitteena on saada sosiaalipedagoginen hevostoiminta osaksi kuntien sosiaalitoimen palvelutarjontaa, on tiedottaminen syytä kohdentaa suoraan kuntien sosiaalitoimen henkilökunnalle, jotka toteuttavat sosiaalihuoltolain mukaisia palvelutarpeen arviointeja, asiakassuunnitelmia ja tekevät päätöksiä palveluiden myöntämisestä asiakkaille osana sosiaalista kuntoutusta. Mikäli työntekijä ei tunne sosiaalipedagogista hevostoimintaa menetelmänä tai sen vaikutuksia, on hyvin epätodennäköistä, että hän tulisi suosittelemaan sitä asiakkaalle sosiaalisen kuntoutuksen palveluna. Aikuisten sosiaalinen kuntoutus ei haastatteluiden mukaan näyttäydy osa-alueena, johon olisi käytettävissä merkittäviä määrärahoja. Haastatteluista kävi ilmi, että lastensuojelun asiakkaiden palveluihin on ikään kuin totuttu varaamaan suhteessa enemmän määrärahoja. Eräs haastateltava otti esille sen näkökulman, että myös aikuisten sosiaaliseen kuntouttamiseen olisi syytä panostaa enemmän, koska pitkällä tähtäimellä se tulisi todennäköisesti säästämään muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin kuluvia kustannuksia. Kuten haastateltavatkin mainitsivat, kokemuksia sosiaalipedagogisen hevostoiminnan hyödyntämisestä aikuissosiaalityön asiakkaiden parissa vaatisi palvelun tuntemisen lisäksi kokemuksia palvelun vaikuttavuudesta käytännössä nimenomaan aikuissosiaalityön asiakkaille sekä palvelun myöntämisestä vastaavalta työntekijältä rohkeutta lähteä kokeilemaan kyseisen palvelun toimivuutta.
Puhuttaessa kriteereistä liittyen sosiaalipedagogisen hevostoiminnan myöntämiseen ostopalveluna aikuissosiaalityön asiakkaalle sosiaalisen kuntoutuksen muotona kiinnitin huomioita siihen, että haastateltavat nostivat ensisijaisiksi kriteereiksi muut seikat ja taloudelliset resurssit mainittiin oletuksestani poiketen suurimmaksi osaksi vasta toissijaisena asiana. Kriteereissä painottui jo edellä mainitut palvelun vaikutusten ja hyötyjen tunnettavuustekijät. Palvelun myöntämisestä vastaavalle työntekijälle on oltava selvillä se, miten asiakas hyötyy sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta ja millä tavalla se edistää asiakkaan sosiaalista toimintakykyä. Haastateltavat korostivat, että myönnettäessä palvelua, on pystyttävä perustelemaan, miksi juuri tälle asiakkaalle myönnetään maksusitoumus tai palveluseteli juuri tähän toimintaan.
Oma arvioni sosiaalipedagogisen hevostoiminnan jalkauttamisen monipuolisesti eri asiakasryhmien pariin vaativan vielä paljon tiedottamista ja toiminnan tunnetuksi tekemistä laajalle yleisölle. Muutokselle on kuitenkin paikkansa ja haastatteluaineiston perusteella suhtautuminen palveluvalikoiman laajentamiseen on peruspositiivinen aikuissosiaalityön asiakkaiden sosiaalisen kuntouksen palveluiden saralla.
Opinnäytetyöni koko laajuudessa pääset lukemaan osoitteessa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021120423711
26.2.2022 Minna Kreivi
Kokemuksia yhdistyksestä
Olen mielestäni edelleen oppimassa sosiaalipedagogista hevostoimintaa nyt kun olen reilun pari vuotta tehnyt sivutoimisesti omalla toiminimellä, tarjonnut hevosavusteista palvelua sosiaalipedagogisella näkökulmalla. Sosiaalipedagoginen hevostoiminnan täydennyskoulutus syvensi ja laajensi ymmärrystäni sosiaali- ja kasvatusalaan. Peruskoulutuksenihan on terveyden- ja liikunnanhoitopuolella fysioterapiassa. Olen saanut laajan kokemuksen pitkän fysioterapiatyön kautta eri ikäisten ihmisten elämäntilanteisiin ja haasteisiin. Koko elämänkaaren kulkuun liittyy vahvasti nämä mieltäni kiinnostavat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset teemat sekä ihmisen henkinen kasvaminen. Omaan elämääni hevoset ja luonto ovat tuoneet niin paljon rauhaa, rakkautta ja rikkautta, etten enää malta olla esittelemättä näitä muille. Puhumattakaan kaikesta yhteisöllisyydestä ja ystävyydestä, tuesta joka kannattelee elämäntapani ympärillä.
Tarkoitus oli kirjoittaa omasta kokemuksesta ja odotuksista sos.ped.hevostoiminta yhdistyksen suhteen. Monille uusille jäsenille tai alalle aikoville yhdistyksen www-sivut ovat ehkä ensimmäisiä kiinnostavia ”klikkauksia” mistä voisi lähteä tietoa hakemaan tai kontakteja / verkostoa muihin toimijoihin. Luulisin että palvelun ostajat hakeutuvat myös yhdistyksen informaation kautta toimijoiden luo. Minua kiinnosti toiminta-alueeni muut palveluntarjoajat, joita silloin ei sosiaalipedagogisella työotteella lähistöllä ollutkaan. Totesin että yritän ylläpitää yhteyttä kurssikavereideihin ja seurata yhdistyksen ajankohtaisia ilmoituksia mm.koulutuksista. Onneksi etäyhteydet ja webinaariluennot alkoivat toimimaan ja koronakurjimuksen tuoma passiivisuuden tunne helpotti.
Yhdistys paneutuu perusteellisesti jäsenistön esiintuomiin seikkoihin ja pyrkii realistisesti järjestettäviin toivottuihin koulutuksiin. Yhdistys kyselee ja kannustaa jäsenistöään kertomaan kuulumisiaan ja tarpeitaan, joihin voisi vastata. Yhdistyksen perustoiminta on suunniteltua, harkittua, arvioitavissa, avointa ja yhteistyökykyistä. Mielestäni yhdistyksen hallitus tekee hienoa työtä kaiken muun toiminnan ohessa. Viimeisimpänä laatukäsikirjan työstäminen, mikä ei varmaankaan ollut mikään pikkujuttu. Toiminta on nosteessa, jäsenten määrä nousee huimaa vauhtia. Yhdistys järjestää hyviä koulutuksia palvelun eri aiheista, ehdottakaa vapaasti toiveitanne. Yhdistyksessä on mukavia ihmisiä, kokemukseni on ollut vastaanottavainen, stressitön ilmapiiri jossa huomioidaan kaikkien mielipiteet. Uskallan sanoa äänen asiani, vaikka en vielä paljon mistään mitään ymmärrä ja puhunkin ihan outoa peräpohjolan murretta. Kiitos teille!
Kirjoitan tekstiä nyt oman elämäni haasteessa, pelottaa, joudun ehkä luopumaan hevostyöparistani, jolla jo ikää ja nivelvaivoja. Toivon tietenkin, että eläinlääkäri löytää vielä hoitokeinon. Eläimen kipu on vain niin raastavaa että sitä ei tahtoisi mitenkään pitkittää. Löytyisikö yhdistykseltä vinkkejä oman surun ja luopumistyön käsittelemiseen? Purkaudun tästä näin avoimesti koska tämäkin asia on luultavasti meillä kaikilla edessä tai takana rakkaiden eläinten kanssa rajallisessa elämässämme, myötä- ja vastoinkäymisissä, elämän aaltoilussa, oppiessamme uudelleen elämään tämänkin jälkeen. Onnellisuushan on sen ihanan rajallisuuden ymmärtämistä. Saanko heittää blogihaasteen eteenpäin kurssikaverilleni Niemen Riitalle? Riitalla on pitkä kokemus hevostoiminnasta (myös fysioterapiasta) ja paljon hevosia <3
Koulutustuki
30.1.2022 Piia Lindholm
Jokainen Sosiaalipedagogisen hevostoimintayhdistys ry:n jäsen voi anoa koulutustukea lisäkouluttautumiseensa. Ohjaaja voi anoa tukea koulutuspäiviin, alan kirjallisuuden hankintaan ym. ammattitaitoa ylläpitävään tai kehittävään toimintaan. Vuosina 2020 ja 2021 koulutustukea haki ja sai yhteensä kymmenen jäsentä. Vuonna 2021 koulutustukea käytettiin mm. hevosen kouluttamiseen ja käyttämiseen liittyvien menetelmien opiskeluun (kolme hakemusta) ja omaan peruskoulutukseen liittyvään täydennyskoulutukseen, joka kuitenkin tuki myös SPHT-työtä. Alta voit lukea Pia Lindholmin kuvauksen ammatillisesta täydennyskoulutuksesta, EFL((Equine facilitated learning))-coach, johon hän haki tukea.
Olen yksi vuonna 2021 Sosiaalipedagoginen Hevostoimintayhdistykseltä koulutustukea saaneista jäsenistä.
Suoritin Oulun ammattikorkeakoulussa hevosavusteisen oppimisen valmentajan (EFL coach) ammatillisen täydennyskoulutuksen, 13 op.
Hevosavusteinen oppiminen (Equine facilitated learning) tarkoittaa toiminnallisen oppimisen muotoa, jossa hevoset ovat mukana ihmisen oppimiseen liittyvissä tilanteissa. Hevosavusteista oppimista voidaan hyödyntää mm. opetus- ja kasvatusalalla, sosiaali- ja terveysalalla sekä työyhteisöjen ja johtamisen kehittämisessä.
Koulutuksen osa-alueita olivat:
- hevosavusteisen työotteen rakentaminen
- kokemuksellinen oppiminen ja hevosavusteisuus oppimisessa
- ratkaisukeskeisyys ja dialogisuus
- polyvagaalinen teoria hevosavusteisessa työssä
- hevosavusteisen valmennuksen prosessi ja työkalut
- tiimivalmennuksen ABC, tiimivalmennuksen prosessi ja työkalut
- valmentava johtaminen ja itseohjautuvuus organisaatiossa
- hevosen hyvinvointi ja oppiminen
- kehotietoisuus ja kokonaisvaltainen hyvinvointi
- Green care -ala ja peruskäsitteet
- palvelujen muotoilu ja hinnoittelu
Koulutus toteutettiin pääosin verkko-opiskellen ja se muodostui kahdesta osasta; 10 op EFL-perusopinnot sekä 3 op Tiimivalmennuksen ABC. Koulutus sisälsi paljon itsenäistä opiskelua ja omia oppimistehtäviä sekä tiimitehtäviä. Koulutukseen kuului myös käytännön harjoittelua omien asiakkaiden kanssa sekä koulutuksessa muodostettujen alueellisten tiimien lähitapaamisia. Lisäksi koulutus sisälsi kahden päivän ”leirin” Purola Farmilla Saarijärvellä, jonne kokoontui opiskelijoita ympäri Suomea. Itse hain koulutustukea näiden kahden lähipäivän kustannuksiin ja se minulle osittain myönnettiin.
Koulutus oli mielestäni todella mielenkiitoinen, monipuolinen ja hyvin suunniteltu ja toteutettu kokonaisuus. Kouluttajat olivat omien alojensa vahvoja asiantuntijoita ja myös opiskelijoissa oli monen eri alan osaajia, kaikkia yhdistävänä tekijänä tietysti hevoset.
Sain itse koulutuksesta valtavasti uutta osaamista ja innostusta, jota voin hyödyntää työssäni nuoriso-ohjaajana Helsingin kaupungin nuorisopalveluiden Fallkullan kotieläintilalla.