Vanhat blogitekstit

Uuden puheenjohtajan tervehdys

Maija Lipponen 28.1.2018

Hyvää alkanutta vuotta, hevostoimijat!

Vuosi on vaihtunut ja yhdistyksen hallitus sen myötä. Kiitos
luottamuksesta ja valinnastani puheenjohtajaksi syyskokoukseen osallistuneille!
Meitä olikin verkkokokouksessa ehkä ennätysmäärä osallistujia paikalla! Se
olkoon merkki aktiivisesta yhdistystoimintavuodesta 2018.

Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys on toiminut jo
vuodesta 2004, kun ensimmäiset silloisen ratsastuspedagogiikan kurssin
valmistuneet perustivat yhdistyksen ja samalla toiminnan nimi haki muotoaan.
Yhdistys on toiminut siis jo 14 vuotta! Teini-iässä yhdistyksen onkin hyvä
edelleen kehittyä ja kasvaa. Pitäkäämme kiinni vanhasta toimivasta ja tuokaamme
mukaan uusia parannuksia!

Jäseniä yhdistyksellä on puolitoista sataa. Näin suureen
joukkoon mahtuu monenlaista toimijaa erilaisilla pohjakoulutuksilla ja
taustoilla. Monialainen joukko on rikkaus ja se pystyy vastamaan moneen
tarpeeseen! Sosiaalipedagogisen toiminnan laatu ja tunnettavuus on meidän
jokaisen vastuulla – tehdään siitä kunnia-asia. Laatukäsikirja on yksi tämän
vuoden hallituksen työlistalla olevista asioista.

Sosiaalipedagoginen hevostoimintaohjaaja -nimike otettiin
käyttöön 2016 ja se on yksi askel laatutyössä – ja nimikekäytännötkin kehittyvät
edelleen. Nimikkeen taustalla olevia kriteerejä on yhä tarvetta selkeyttää ja
täydennyskoulutuksia yhtenäistää, jotta nimikkeen myöntämisen perusteet ovat
selkeät myös sitä hakeville. Vuoden ensimmäisessä kokouksessaan hallitus
päätti, että nimikehakemukset käsitellään kootusti kaksi kertaa vuodessa – kesäkuussa
ja marraskuussa – joten odottele rauhassa hakemuksesi käsittelyä ja huolehdi,
että toimitat kerralla kaikki hakemukseen tarvittavat liitteet. Myös nimikkeen hakumenettelyä ollaan työstämässä selkeämmäksi.

Pian saadaan tuloksia myös yhdistyksen vuosittain ohjaajille
tekemästä kyselystä, joka antaa kuvaa toiminnan laajuudesta, sisällöistä,
asiakasryhmistä ja työstä saadusta palautteesta. Tämä tieto on tärkeää
perustellessa toiminnan merkitystä; lisäksi tietojen tilastointi on osa
jokaisen ohjaajan tekemää laatutyötä.

Itse näen hevostoiminnan sijoittuvan luontevasti suomalaiseen nousussa olevaan Green Care -kenttään. Yhdistyksemme kannattaa mielestäni toimia tiiviissä vuoropuhelussa Green Care Finland ry:n ja muiden sidosryhmien ja toimijoiden kanssa, myös kansainvälisesti. Pienilläkin resursseilla saa enemmän aikaan, kun yhdistää voimat!

Valostuvia kevätpäiviä kaikille toivottaen,

Maija

22.12.2017

Tapahtui niinä päivinä…. 

Seija Okulov

Tämä blogikirjoitus ei käsittele joulun sanomaa, vaikka kirjoittamispäivä onkin aivan joulun kynnyksellä. Tapahtui nimittäin näinä päivinä, että tutkimustiedon merkitys tai oikeammin sen väheksyminen kummastuttaa. Tässä taannoin on taivasteltu mm. sitä miten ihmisiä höynäytetään käyttämään hopeavettä lääkkeiden sijaan tai miten amerikkalaiset presidentin johdolla väheksyvät virallista, tieteellisen tutkimuksen tuottamaa tietoa. On totuttu siihen, että tieteellä on auktoriteettiä ja että tieteellisin menetelmin kansan käyttöön saatettu tieto on jo kertaalleen koeteltu ja siksi luotettavaa. Sitä voi siis suoriltaan soveltaa ilman kyseenalaistusta. Lääketieteellinen tieto lienee tästä vaikuttavin esimerkki. Ellei siihen voida luottaa, leikitään ihmisten hengellä ja terveydellä.

Sosiaalipedagogisen hevostoimintayhdistyksen yhteistyönä järjestämässä Hevosen käyttö ja koulutus kuntoutustyöhön-seminaarissa lokakuussa hevostoiminnan tutkimus oli yhtenä työpajateemana. Aiheesta on nyt tehty ensimmäinen Suomen mittakaavassa varsin kattava katsaus. Erityisesti tarkastelun kohteena tuossa selvityksessä oli hevostoiminnan eri muotojen vaikuttavuus. Jokainen toimija tietää ja näkee, että toiminnalla on vaikutusta.
Tämä subjektiiviseen havaintoon perustuva tieto ei vain riitä, koska se ei
perustu laajempaan, yleistettävissä olevaan havaintojen sarjaan. Kuvaukseen
siitä, mikä on eri asioiden välinen yhteys eli mikä vaikuttaa mihinkin. Tästä
syystä toiminnan rahoittajat ovat peräänkuuluttaneet tutkimustietoa
hevostoiminnasta ja nyt se on siis ensimmäisen kerran koottu. Myös palveluja
ostavalle – oli se sitten yksityishenkilö tai organisaatio – pitää pystyä
esittämään perusteluja toiminnalle ja ne löytyvät vain puolueettoman
tutkimuksen kautta. Tätä teroitetaan mm. sosiaalipedagogisen hevostoiminnan
täydennyskoulutuksessa, vaikka se monesti kritiikkiä herättääkin. Kuitenkin
opiskelijan projektityöstä hyvin helposti näkee, onko henkilö sisäistänyt
teoriaperustan. Ellei, koulutuksen järjestäjä joutuu vakavasti miettimään, voiko
henkilölle antaa oikeutuksen (=todistuksen) toimia palvelun toteuttajana, koska
vastuu asiakkaista on suuri.
Tutkimus ei voi olla mahdollista ilman käytännön toimintaaja sen todisti myös edellä mainitussa seminaarissa esitelty Eeva Aartolahden tekemä tutkimuskatsaus. Kun sosiaalipedagoginen hevostoiminta pian 15 vuotta sitten alkoi hahmottua, meillä ei ollut käytettävissä ei liioin oppimateriaalia saati perustietoa suomalaisesta toiminnasta. Kaikki nyt käsillä oleva tieto alkoi rakentua tuolloin eikä se olisi syntynyt ilman että kentällä haluttiin kokeilla ja kehittää toimintaa. Nyt tiedämme mistä puhumme ja mihin suuntaan pitäisi mennä. Kun toiminta perustuu tieteenalaan nimeltä sosiaalipedagogiikka,voidaan olla varmoja että sillä on riittävän vahva ja perusteltu perusta. Olen itse ollut mukana alkumetreiltä asti ja nyt alan vakuuttua siitä, että perusta on vahva ja oikea. Olkaa siellä kentällä siis ylpeitä toimistanne, teette tärkeää ja perusteltua työtä tässä ajassa ja toimintaympäristössä. 

Joulupukin olemassa oloa ei liene tieteellisesti todistettu,
mutta tässä asiassa pysykäämme mutu-tiedon varassa. Jotta tieteellä olisi
painoarvonsa, tarvitaan sen vastapariksi epätieteellisiä uskomuksia. Hyvää
joulua kaikille ja intoa uuteen vuoteen!