Blogitekstit 2024


27.11.2024  Laura Kaunisvirta

 

Ratkaisukeskeinen lyhytterapia sosiaalipedagogisen hevostoimintaohjaajan työssä

 

Ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin tutkinto syventää sosiaalipedagogisen hevostoimintaohjaajan työtä tarjoamalla kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä asiakkaan voimavarojen tunnistamisesta ja tukemisesta. 

 

Sosiaalipedagoginen hevostoimintaohjaaja voi hyödyntää ratkaisukeskeistä lähestymistapaa luodessaan asiakaslähtöisiä tavoitteita ja ratkaisuja, jotka tukevat henkilökohtaista kasvua ja hyvinvointia kunkin asiakkaan omista tarpeista ja lähtökohdista käsin. Koulutus tuo uusia työkaluja vuorovaikutuksen ja ongelmanratkaisun sekä tavoitteiden asettamisen tueksi, mikä parantaa ohjaajan kykyä tukea asiakasta kohti positiivisia muutoksia ja auttaa heitä näkemään omat voimavaransa. 

 

Ratkaisukeskeinen lyhytterapia on voimavarakeskeistä, vahvuuksiin keskittyvää terapiaa. Ratkaisukeskeiselle suuntaukselle on ominaista keskittyä yksilön vahvuuksiin ja tunnistaa asioita, jotka ovat hyvin. Sitä, mikä ei ole rikki, ei tarvitse korjata. Voimavarakeskeisyys syntyy siitä, että toimivia asioita pyritään lisäämään ihmisen elämässä. Koulutus tarjoaa valmiudet käyttää ratkaisukeskeisiä työskentelytapoja yksilöiden ja ryhmien kanssa, keskittyen asiakkaan voimavarojen ja kykyjen tunnistamiseen. Tämä lyhytterapeutin tutkinto on suunniteltu auttamaan ammattilaisia ohjaamaan asiakkaitaan kohti konkreettisia, myönteisiä muutoksia tehokkaasti ja lyhyessä ajassa. Ratkaisukeskeisyys sopii hyvin eläinavusteiseen työskentelyyn. 

 

Koulutus on tarkoitettu täydennyskoulutukseksi sosiaali- ja terveysalan sekä opetus- ja kasvatusalan ammattilaisille, jotka haluavat hyödyntää lyhytterapeuttisia menetelmiä työssään ja lisätä ammatillista osaamistaan voimavarasuuntautuneella työotteella.

 

 

9.10.2024 Seija Okulov

 

Rekisteröity nimike tarkoittaa laatua

 

Sosiaalipedagoginen Hevostoimintayhdistys ry:n 20-vuotisjuhlat on nyt juhlittu ja juhlavuosikin kääntyy loppuaan kohti. Kiitos vielä kerran kaikille syyskuussa 20-vuotisjuhlassa mukana olleille yhteistyökumppaneille ja yhdistyksen jäsenille. Juhlaseminaariin oli ilmoittautunut 34 osallistujaa, joista 25 oli kuulemassa ohjelmaa. Tekniikka teki harmittavasti tässäkin tepposia joillekin etäyhteyden päässä olleille. Haasteista huolimatta seminaarissa kävi selväksi jälleen kerran se, miksi sosiaalipedagoginen hevostoiminta on tässä ajassa ja tässä toimintaympäristössä tärkeää työtä. Tämä kuultiin Sofian Virran esityksessä terveisinä Eduskunnan eläinavusteiselta työryhmältä. Myös emeritusprofessori Juha Hämäläinen korosti sitä, kuinka sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tieteellinen perusta erottaa sen muista vastaavista palveluista. Teoriaa ei saa kadottaa tulevinakaan vuosina.  Syyskuun juhlapäivä todisti, että vaikka yhdistys onkin saavuttanut vasta nuoren aikuisen iän, sitä kannatti ehdottomasti juhlia pitemmän kaavan mukaan.

Juhlaseminaarissa esitetyssä yhdistyksen lyhyessä historiakatsauksessa nousi esille useampikin yhdistyksen kehitykseen vaikuttanut tärkeä käännekohta. Yksi sellainen ja ehkä tärkein on ollut vuoden 2015 SPHT®-tuotemerkin rekisteröinti ja käyttöönotto. Se on tuonut sosiaalipedagogisen hevostoiminnan palveluun uskottavuutta ja nostanut selkeästi palvelun laatua. Tätä kautta yhdistyksen jäsenmäärä on myös kasvanut. Miksi palvelun rekisteröinti on tärkeää, mitä se kertoo ulospäin?

Kun rekisteröintiä vuonna 2014 pohdittiin, oli yksi oleellinen seikka juuri tuo edellä mainittu erottuminen ja siihen sisältyvä toiminnan laatu. Jo tuolloin hevostoiminnan kentälle ilmaantui kirjava joukko palvelun tarjoajia, joilla ei ollut minkäänlaista teoreettista pohjaa toiminnalleen eikä varsinkaan sosiaalipedagogiikkaan perustuvaa tietoa tai osaamista. SPHT®-tuotemerkin kautta toiminnan sisältö, sitä toteuttava ohjaaja ja työhön vaadittava koulutus saivat yhdenmukaiset kriteerit. Tämä varmistaa sen, että palvelun ostaja voi luottaa palvelun tuottajan osaamiseen, eettisten periaatteiden noudattamiseen ja vastuunottoon sosiaalipedagogiikan teorian mukaisesti. Palvelun ostaja saa sitä mitä ostaa eikä jotain sinne päin. Yhdistys on pyrkinyt varmistamaan, että sosiaalipedagogisen hevostoiminnan koulutusta tarjoavat tahot ymmärtävät tämän ja sitoutuvat tuottamaan koulutusta tuotemerkin kriteereitä vastaavasti.

Vuonna 2025 SPHT®-tuotemerkin rekisteröinti on uusittava ja tämä varmasti tehdään. Hevostoiminnan kentällä on jälleen alkanut näkyä palvelun tarjoajia hyvin kirjavalla taustalla ja osaamisella. Palveluille on alettu antaa nimiä, joista ei aina voi olla varma, ymmärtääkö palvelun tuottaja itsekään mitä tarjoaa. Jatkossakin sosiaalipedagogisen hevostoiminnan palvelua ostavat voivat yhdistyksen toimijalistasta tarkistaa, että palvelun tuottaja täyttää tuotemerkin laatuvaatimukset. Yhdistys myös toivoo, että mikäli palvelun ostaja on epävarma siitä, onko sosiaalipedagogista hevostoimintaa toteuttava taho rekisteröity palvelun tuottaja, asiasta oltaisiin yhteydessä yhdistykseen. Yhteystiedot löytyvät täältä verkkosivuilta.

 

Seija Okulov, yhdistyksen jäsensihteeri

 

 

12.2.2024 Kaija Lackström

Nuorisotyötä eläinten kanssa 


 

Tila-auto ajaa pihaan. Koirat katsovat ikkunasta ja haukkuvat innokkaina. Autosta nousee tuttuja nuoria. Olen ollut jo pari päivää ryhmän kanssa nuorisokeskus Villa Elbassa (Nuotta-valmennus) ja tehneet jo monenlaista. Tänään on kuitenkin erilainen päivä sillä nuoret tulevat eläintilalle puoleksi päiväksi. Nuoret tervehtivät kukin tyylillään. Minulla on levollinen ja rauhallinen olo vaikka en tiedä mitä kaikkea vierailu tuo esille. Monenlaista olen nähnyt, monia tunteita, naurua, iloa, itkua, pelkoa.. Koskaan ei tiedä mitä mitä tapahtuu kun eläimet ja ihmiset tapaavat toisensa.

 

Eläin- ja luontoalan yritykseni on ollut toiminnassa vuodesta 2020 lähtien. Tilalla asuu kanoja, ankkoja, lampaita, hevosia, kissoja ja koiria. Asiakkaina käy niin yksityisiä kuin perheitä ja ryhmiä. Suosituimmat toiminnot ovat sosiaalipedagoginen hevostoiminta, maastoratsastukset, melonta sekä eläinpihatoiminta.  Tänään nuorten vierailu on osa Nuotta-valmennusta painottuen eläinavusteiseen toimintaan. Usein vierailua eläintilalla on odotettu mutta eläimet voivat myös tuoda muunlaisia tunteita pintaan kuten pelkoa, jännitystä tai surua. Tunnen olevani etuoikeutetussa asemassa kun saan työskennellä sekä eläinten että nuorten kanssa ja nähdä eläintilalla tapahtuvan muutoksen nuorissa.

 

Nuoret nousevat autosta. Iloinen puheensorina alkaa, osa on hiljaa. Kerron tilasta ja säännöistä – olemmehan menossa eläinten kotiin eli niiden laitumelle. Hevoset syövät heiniä levollisesti ja välillä nostavat katseen meitä kohti. Yksi nuorista kysyy saako hevosta halata. ”Saat toki” vastaan. Nuori kiiruhtaa mustan hevosen vierelle, halaa sitä kaulasta. Hevonen nostaa hiukan päätään heinäkasasta nuuhkaistessaan tulijaa. Hevonen huokaisee ja jatkaa syömistä. Nuoren koko olemus muuttuu. Hänen kasvonsa pehmenevät, ilme kirkastuu. Jopa hänen äänensä muuttuu. Hän liikuttaa käsiään pitkin hevosen kaulaa, selkää. Hän alkaa puhua siitä miten on lapsena viihtynyt talleilla hevosten parissa mutta muuttojen takia harrastus on jäänyt. Ja kallistakin se oli, vanhemmilla ei ollut varaa. Hän puhuu ja puhuu. Itsestään, muista, hevosista, eläimistä. Puhuu välillä minulle, välillä hevoselle. En muista tarkaan mitä hän sanoi, mutta muistan vastanneeni hänelle että eläimet eivät arvota meitä menneisyyden ja tehtyjen tekojen vuoksi. Niille tämä hetki on tärkein ja se miten sinä olet siinä nyt. Olet ystävällnen ja kohtelias, kunnioitat hevosta ja pidät siitä hyvää huolta. Tyttö jäi miettimään sanomaani ja vaikeni. Jatkoimme ryhmän kanssa ohjelmaa. Kun tuli aika lähteä, nuori alkoi pyyhkiä karvoja neuroottisen oloisena vaatteistaan. Hänen kasvonsa muuttuivat taas kovaksi, jutut muuttuivat ja ääni palautui käskeväksi. Minua suretti ja samalla olin äärimmäisen onnellinen siitä että olin saanut nähdä tuon muutoksen mitä tuo upea eläin oli nuoresta tuonut esille.

 

Hevosella – kuten muillakin eläimillä on luontainen kyky havainnoida ympäristön tapahtumia ja reagoida niihin. Hevosen kehonkieli on usein selkeää ja sitä on helppo oppia tulkitsemaan. Hevoset ovat myös usein väärinymmärrettyjä ja niiden kommunikointia pyritään rajoittamaan turvallisuuteen vedoten. Tottakai isojen eläinten kanssa toimiessa on omat riskinsä – niin on kaikkien eläinten kanssa. Kun hevosten elekieltä oppii lukemaan tulee toiminnasta turvallisempaa. Minun tehtävänäni ohjaajana on sanoittaa hevosten elekieltä ja toimia tarvittaessa sanakirjana.

 

Muutama nuori lähestyy kirjavaa ponia. Olivia-poni heilauttaa päätään vähän hermostuneesti ja tekee hännällään nopean pienen liikkeen. Pysäytän nuoret. Huomasitteko mitä poni teki? ”En - tai no heilautti päätä.” ”Kyllä, se heilautti päätä. Huomaatteko että sillä on korvat vähän takana ja se heilutti päätään syödessään heiniä. Mitähän se sillä koittaa sanoa?” Nuoret sanovat heti että se haluaa syödä rauhassa. ”Kyllä, olette ihan oikeassa ja huomasitte hyvin mitä poni meille kertoi. Eläimillä ei ole muuta keinoa kuin eleillä koittaa kertoa mitä niillä on sanottavaa” Annamme ponille tilaa syödä ja siirrymme hoitamaan muita hevosia.

 

Nämä tilanteet ovat arvokkaita hetkiä oppia lukemaan eläintä. Kaikille eleet eivät ole selviä tai ne on totuttu laittamaan esimerkiksi ”ponimaisen” käytöksen piikkiin. Kaikki eleet ovat kuitenkin hevosen kommunikointia. Samalla voimme myös keskustella siitä mitä tunteita tämä herättää. Miltä tuntuu se, kun poni sanoo että nyt se ei halua rapsutuksia tai että kukaan tulee edes lähelle? Mitä jos vain menisimme kaikesta ponin sanomisista huolimatta sitä silittelemään ja hoitamaan? Löytyykö omasta arjesta vastaavia tilanteita jolloin joku on tehnyt jotain vasten tahtoasi tai oletko itse jättänyt huomiotta mitä toinen yrittää kertoa? Eläimet ovat hyvä väylä keskusteluyhteyteen nuorten kanssa.

 

Hyvinvoiva eläin tuo hyvinvointia

 Kun eläin voi hyvin, on tasapainoinen ja luottaa ihmiseen, on toiminta turvallisella pohjalla. Eläimen on saatava toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan jotta se voi hyvin ja että se on rentu ja rauhallinen. Hevosten on esimerkiksi saatava liikkua, pureskella ja syödä heinää useita tunteja päivässä, levätä ja nauttia lauman antamasta turvasta ja sosiaalisista suhteista. Jos hevonen ei saa tyydytettyä esimerkiksi liikkumisen tai syömisen tarvetta, se voi olla arvaamaton. Se ei silloin ole ilkeä vaan sen tarpeet vain eivät ole täyttyneet näiltä osin.

 

Kerran yksi nuori kysyi minulta miksi minun hevoset pitävät päätä alhaalla kävellessään? Katsoin mukanamme olevaa laumaa, kaikilla hevosilla pää oli rennosti vartalon jatkeena ja ne kävellä lompsuttelivat minusta ihan normaalisti. Hämmennyin hiukan kysymyksestä sillä en huomannut hevosten kävelytyylissä mitään erikoista. Sitten tajusin. ”Näin ne kävelevät kun ne ovat rentoja ja niillä on kaikki hyvin.” Nuori oli nähnyt aiemmin vain pää pystyssä kulkevia, vähän hermostuneesti kulkevia hevosia.

 

Eläinten hyvinvoinnnista huolehtiminen on monille nuorille tärkeää. Kerron miksi hevoset syövät lähes kokoajan ja että ne lepäävät vain muutamia tunteja päivässä jolloin on tärkeää antaa niiden levätä. Päivän askareita verrataan usein omaan arkeen ja tottumuksiin ja perustarpeisiin. Tuleeko syötyä säännöllisesti, levättyä riittävästi? Hevosille tärkeää on myös lauman tuoma turva. Onko sinulla tärkeitä ja turvallisia ihmisiä ympärillä? Eläinten kanssa ollessa voi harjoitella monia tunne- ja käytännön taitoja.

 

Yksi nuori jäi pihan ulkopuolelle seisoskelemaan. Hän ei halunnut osallistua ja se on meillä täysin sallittua. Jokainen osallistuu sen mitä haluaa ja mikä hyvältä tuntuu. Hoidimme muun ryhmän kanssa hevosia ja sivusilmällä huomasin miten ulkopuolelle jäänyt nuori tuli istumaan terassin portaille. Hän istui selin meihin muihin mutta tuli silti pihalle. Pian yksi kissoistani lähestyi tätä nuorta silittelyjen toivossa. Sosiaalinen ja sylissä viihtyvä Liisu-kissa istahti nuoren viereen, puski nuoren kylkeä päällään ja katsahti nuoreen. Nuori kääntyi katsomaan kissaa ja käsi nousi silittämään kehräävää Liisua. Hyvy levisi hänen kasvoilleen. Minä huokaisin ja hymyilin.

 

Myös maaseudun rauha on usein vaikuttavaa. Hiljaisuus, luonnon äänet, tuoksut, värit.. Elämä kaupungissa voi olla hektistä ja puhelin vaatii huomiota. Eläimen lähellä  sen sijaan tuo monille mielihyvää, vähentää stressiä ja auttaa keskittymään hetkeen. Eläimet eivät kysele ja utele. Ne hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet taustasta huolimatta. Ne näkevät sinut mahdollisuutena.

 

Istuimme ryhmän kanssa terassilla. Eläimet oli ruokittu, lounaaksi tehdyt hampurilaiset syöty. Aurinko lämmitti toukokuisena päivänä. Oli kaunista, lämmintä ja hiljaista. Yksi nuori huokaisi että tämmöistä ei ole kaupungissa. Olin hetken hiljaa, odotin jatkaako hän vielä. ”Voidaanko vain jäädä tänne eikä koskaan tarvitsisi mennä kaupunkiin takaisin?”

 

Ja minä totesin hiljaa että niimpä.

 

Eläin- ja elämyspalvelut Gaia

Nuotta-koordinaattori, Villa Elba

Kaija Lackström

 

 

 

 

Blogitekstit 2023

31.12.2023 KOULUTUSKUULUMISIA (Ritva Mickelsson)

Yhdistys jakaa vuosittain koulutustukea jäsenistölleen. Hakemusten eräpäivä on lokakuun lopussa. Tuen saaminen edellyttää myös lyhyttä tekstiä siitä, millaiseen toimintaan hakija on tukea saanut. Alla on kuvausta vuoden 2023 koulutustuen saaneilta jäseniltä.

---
Olin 3.9.2023 AiKa-talllin ja SatuAasin tallin järjestämässä Hevosavusteiset työmentelmät testissä koulutuspäivässä. Päivä oli antoisa ja mielenkiintoinen keskusteluineen ja käytännönharjoitteineen, se antoi ideoita ja inspiraatiota hevosasvusteiseen toimintaan. Olen käyttänyt menetelmiä etenkin uusien ryhmien kanssa aloittaessa tutustumis- ja ryhmäytymistilanteissa, jolloin tutustuminen, yhteenkuuluvuuden tunne ja yksilöiden vahvuuksien esiin nouseminen on tapahtunut heti alusta alkaen.

Lämmin kiitos ja ihanaa joulun aikaa!
Milla Laine, Kavioilla Kannatellen

---

Osallistuin Hevosavusteiset menetelmät testissä -koulutuspäivään AiKa-tallilla 3.9.2023. Olin tehnyt melko pitkään töitä vain yksin, tapaamatta juurikaan ketään kollegojani. Päivä oli siis antoisa ihan jo siksikin, että pääsin tapaamaan muita hevostoimintaohjaajia tai sellaisiksi pyrkiviä ja vaihtamaan ajatuksia. Käytännön harjoitukset olivat toimivia, ja oli hauskaa päästä touhuilemaan pienten ponien kanssa, kun normaalisti käsittelen vain isoja hevosia.  Kurssipaikalla oli nähtävissä mahtava valikoima erilaisia toiminnassa käytettäviä materiaaleja apuvälineitä. Itsekin ostin itselleni yhdet hevostoimintakortit. Odotan jo innolla kurssin jatko-osaa, jolloin kuulemma mahdollisesti pääsemme puuhailemaan aasien kanssa. :) 

Anna Mennola, Onnenhevoset Oy

---

Sain yhdistyksen koulutustukea keväällä 2023 suorittamiini hevosen kouluttamisen opintoihin Ypäjän Hevosopistolla. Päädyin kouluttamisopintojen pariin halusta ymmärtää syvemmin hevosen oppimista sekä hankkia käytännön kouluttamismenetelmiä. Kurssi piti sisällään laajasti tutkittua tietoa hevosista ja hevosen oppimisesta sekä käytännön harjoittelua. Kurssi oli ammatillisen koulutuksen tutkinnonosa, joten siihen liittyi myös näyttötilaisuus. Näytössä koulutin kuvassa olevaa lämminveriravuria Tinke's Big Boyta. Koulutuksen tavoitteena oli kevyeen paineeseen myötääminen, ihmisen tilan kunnioittaminen sekä lopulta talutus- ja hoitotoimien sujuvoituminen. Lopputuloksena oli ennen kaikkea luottamussuhteen syveneminen ja hevosen motivoituminen positiivista vahvistetta hyödyntämällä. Tinke oppi nopeasti ja sen mitä suunnittelin. Näyttö sujui hienosti!
Toimin SPHT yrittäjänä yhteistyötallilla Vermon Ravikoululla eivätkä hevoset ole omiani. Tallin hevoset ovat ravihommiin koulutettuja, minun kanssani työskennellessä heiltä vaaditaan myös uudenlaisia taitoja. Käytännön kautta olen ymmärtänyt tarvitsevani lisää työkaluja hevostyökavereideni kouluttamiseen ja kurssi vastasi tarpeeseeni hyvin.
Kouluttamistaidot ovat antaneet minulle työkaluja toimia hevostyökavereideni työssajaksamisen tukena. Lisäksi kouluttautumalla voin taata laadukkaaman hevostoiminnan asiakkailleni. Olen myös hyödyntänyt oppiamiani taitoja asiakastyössä.

Emmi Paananen

---

Viime vuonna lähdin mukaan hollantilaisen Piet Nibbelinkin Deepening in horse language- ryhmään. Työskentelen Ilmajoella, Toiskan Terapeuttisella tallilla ja Pietin opit olivat tulleet jo täällä tutuiksi. Koin kuitenkin, että haluan oppia lisää hänen tavastaan kohdata erilaisia hevosia, mutta samalla myös oppia lisää työkaluja omaan työhöni tunne- ja vuorovaikutustaitojen ohjaamisessa. Kurssilla yllätyin miten  kokonaisvaltaisesta koulutuksesta oli kysymys. Opimme kohtaamaan ja vuorovaikuttamaan arvostavasti erilaisten hevosten kanssa, mutta myös toistemme ja itsemme kanssa. Tilanteissa pääsi syväsukeltamaan omiin ja muiden tunteisiin sekä niiden takaa avautuviin muistoihin, oletuksiin ja ennakkokäsityksiin. Tärkeään rooliin nousivat myös erilaiset hevoset taustoineen ja se miten voimme niitä auttaa kommunikoimaan ja luottamaan.
Koulutus antaa konkreettisia "välineitä" ja tekniikoita spht-työhön (ihmisten kanssa, mutta myös hevosten "työnohjauksessa"/koulutuksessa). Erityisesti, kun keskitytään tunne- ja vuorovaikutustaitojen kartuttamiseen. Se mitä omaan työhöni tästä koulutuskerrasta teknisen osaamisen lisäksi sain oli luottoa omaan intuitioon ja siihen, että minä riitän. Ja koulutus ja sen myötä alkanut prosessi jatkuu edelleen. Tapaamme tänä vuonna ryhmän kanssa Pietin luona Hollannissa.

Taru Aronen

---

Sain vihdoin ja viimein valmiiksi väitöskirjani, jossa tutkin kolmen eri intervention vaikuttavutta erityisluokan oppilaiden hyvinvointiin. Yksi näistä interventioista oli sosiaalipedagoginen hevostoiminta, jota toteutin sekä 3. - että 7. -luokan oppilaille. Pitkä tutkimusmatkani on mahdollistanut minulle myös yhteyksiä ja verkostoja ympäri maailman, joita voin hyödyntää myös yhdistyksemme toiminnassa. Koulutustukea hain väitöskirjani painatuskuluihin.

Ritva Mickelsson

---



25.9.2023   Heidi Kotilainen

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta tukee toisen asteen opiskelijan elämää

Hevostallin käytävillä kuuluu Suvi Juntusen kantava ääni ja selkeät ohjeet. Kainuun ammattiopiston luonnonvara-alan luonto-ohjaaja opiskelijat valmistautuvat viemään koulun suomenhevoset ratsastuksen jälkeen takaisin ulkoilemaan niiden omiin tarhoihin. Juntunen on Kainuun ammattiopiston luonnonvara-alalla opettajana ja hänellä oli mahdollisuus käydä Sosiaalipedagoginen hevostoiminta -täydennyskoulutus vuonna 2021 Kajaanissa. Koulutus toteutettiin Kainuun ammattiopiston Kantri-Sampo -hankkeen pilottivalmennuksena.

”Tunne- ja vuorovaikutuskortit otettiin uutena juttuna käyttöön opetukseen”, kertoo Juntunen täydennyskoulutuksen vaikutuksista hänen työhönsä opiskelijoiden parissa. ”Myös toimintakello nostetaan usein käytävälle näyttämään jäljellä olevaa aikaa annetuille tehtäville, se voi esimerkiksi kertoa kauanko opiskelija voi helliä ja halailla hevosta ennen kuin viedään hevoset ulos. Tällaisella kiireettömällä oleilulla pyritään lisäämään opiskelijan hyvinvointia, ” jatkaa Juntunen.

Juntunen kokee, että tallin ilmapiiri on aina onnistuttu pitämään hyvänä ja yksi siitä kertova mittari onkin, että hevosiin liittyviä valinnaisia opintoja opiskelijat valitsevat paljon. Juntunen näkee tallin yhteisöllisyyden kantavan opiskelijoita myös muissa opinnoissa. Moni opiskelija löytää hevosharrastuksen itselleen opintojen ulkopuoleltakin ja päätyy opintojen jälkeen eri hevosalan yrityksiin töihin. Opiskelijoiden antamassa palautteessa toistuu ajatus, että tallivuorosta lähtee usein paremmalla mielellä pois kuin oli tullessaan vuoroon. Talliympäristöä voidaan myös hyödyntää siinä vaiheessa, kun opiskelija aloittaa kesken jääneet opinnot uudelleen. Tallissa olevat mielekkäät työtehtävät ja hevoset voivat toimia opintoihin sitouttavana ja motivoivana tekijänä, jotta opinnot eivät keskeydy uudelleen.

”Täydennyskoulutus antoi työkaluja herkempien opiskelijoiden kohtaamiseen”, pohtii Juntunen. Sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan syventyminen on auttanut näkemään hevosesta, millainen nuoren elämäntilanne on ja tätä kautta henkilökunta on voinut tukea nuorta elämässä ja opinnoissa. ”Myös omassa ajattelussa positiivinen pedagogiikka näkyy, ennen ajattelin, että nuori kävi kerran opintoihin kuuluvalla tallivuorolla ja keskeytti. Jos nuori tulee seuraavalla jaksolla kahdesti vuoroonsa, onhan se todella paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla”, kuvaa Juntunen.

Hevosten äärellä voi opiskelijoiden kanssa hevosten harjaamisen yhteydessä jutella esiin nousseita vaikeitakin aiheita. Kun vaikeita asioita otetaan esiin myös muissa koulun tilanteissa, tallin säännöt ja ilmapiiri tukevat nuorta jatkamaan yhteistyötä turvallisessa yhteisössä edelleen.

Sosiaalipedagogiseen ajatteluun sopii hyvin myös ammattiopistossa käytössä olevat tiimiringit. Tallissa tällaiset ovat neliviikkoisjakson alussa ja lopussa. Yhdessä ringissä asioiden käyminen läpi ja jokaisen kuuleminen on tärkeää, jokainen on osallinen toiminnan suunnittelusta ja toteuttamisesta. Kaiken taustalla on nuorelle ammatin opettaminen ja tukeminen hyvään elämään kansalaisena. ”Tässä työssä vaikutetaan yhteiskunnallisesti kuten sosiaalipedagogiikan teoriaan kuuluu”, Juntunen summaa.

Tallissa hiljenee, kun opiskelijat ovat saaneet kaikki hevoset tarhaan päiväheinille ja koulupäivä opiskelijoiden osalta jatkuu lounaalla. Jokainen opiskelija odottaa jo seuraavaa tallivuoroa!


Kirjoittaja on Kainuun ammattiopiston Tilalta tietoon ja työelämään -hankkeen ohjaaja ja KantriKestävä-hankeen projektipäällikkö. 



1-2.6.2023

Aila Kajander & Satu Valkas

SPHT yhdistys näytteilleasettajana Kuntoutuspäivillä 
Kuntoutussäätiön jokavuotiset Kuntoutuspäivät järjestettiin Helsingissä 1.-2.6.23. Teemana tänä vuonna oli Kuntoutuminen hyvinvointialueilla - Toimintakyvyn tuesta sosiaaliseen kuntoutukseen. Tuon
teeman nähdessäni ajattelin, että nyt SPHT olisi syytä saada sinne näkyville ja ehdotin hallitukselle, että
yhdistys varaisi päiviltä näytteilleasettajapaikan. Ja niin tapahtui ja minä sain mukaani yhdistystäedustamaan Aila Kajanderin AiKa-tallilta.

 Näytteille veimme yhdistyksen esitteitä, työmenetelmiä (mm.
tunnekortteja, fiilispullot, aistipussit) sekä kirjallisuutta. Olimme itse aina mahdollisissa väleissä paikalla ständillä kertomassa toiminnasta. Mukavasti kyselijöitä luonamme kävikin ja oli mukava kuulla, että myös
moni hyvinvointialueilla toimiva oli kiinnostunut eläin- ja luontoavusteisista kuntoutusmenetelmistä.


 

Kokemuspuhujia oli kummankin päivän aikana mukana paneelikeskusteluissa sekä työpajoissa. Heidän
puheenvuoronsa olivat ajatuksia herättäviä. Ihmiset olivat kulkeneet eri syistä erilaisia kuntoutuspolkuja ja matkalle oli mahtunut sekä onnistuneita kohtaamisia ja työskentelytapoja että haastavampia aikoja.
Useampi heistä sanoi, että kuntoutumismatkan aikana heillä on ollut yksi tai useampi tärkeä henkilö. Tämä henkilö oli uskonut heidän kuntoutumisen olevan mahdollista, tarjonnut tukea ja ymmärrystä sekä
kuuntelevat korvat. Myös se, että itse kuntoutujan mielipidettä omasta kuntoutuspolustaan kysyttiin, oli heille tärkeää.

 Oman kuntoutumisen asiantuntijuus oli yksi teema, joka oli useamman kerran esillä päivien aikana. Yksi työpajakin esitteli osallistuvaa tutkimuskumppanuutta kuntoutuksessa. Siinä on kehitetty
toimintamalli, jossa kuntoutusalan ammattilaiset ja kuntoutettava yhdessä käyvät läpi kuntoutuspolkua,sen vaihtoehtoja ja erityisesti vaihtoehtojen sopimista kuntoutujalle itselleen. Kuntoutustoimia ei siis
määrätty ylhäältä käsin vaan ne suunniteltiin yhdessä kuntoutujan ja muiden asiaan liittyvien toimihenkilöiden kanssa. 

Työpajan kokemuspuhuja kertoi olleensa iloinen, että sai suunnitella omaa
kuntoutustaan tämän työskentelytavan avulla. Yhteistyöverkostot ja eri toimijat erityisesti pitkäaikaissairaiden tai monihaasteisten ihmisten ympärillä ovat tärkeitä, mutta joskus taitaa helposti unohtua se, että kuntoutuja itse on oman elämänsä paras asiantuntija, jolta pitää myös kysyä mielipide siitä, millä tavalla ja missä asioissa hän haluaa kuntoutua.


 

Yksi monta kertaa päivien aikana puheenvuoroissa esille tullut kysymys oli ”Mitä on kuntoutus?”. Se voi tarkoittaa eri ihmisille tyystin eri asiaa. Päivien aikana käsiteltiin mm. teknologia-avusteisia
kuntoutusmenetelmiä, lasten ja nuorten kuntoutusmenetelmiä, yhteistyöverkostojen hyödyntämistä ja tarkkaavuuden haasteiden tukemiseen kehitettyä moniammatillista mallia. Missään puheenvuoroista ei juurikaan mainittu eläin- ja luontoavusteisia menetelmiä. Ja siksi olikin kiva, että moni meidän ständillä käynyt mainitsi, että on todella hyvä, kun olemme siellä näitäkin palveluita tuomassa esille. Hevostoimintaa
voi tehdä monesta eri näkökulmasta, joista yksi kuntouttava toiminta.

 Kerroimme kyselijöille, että meitä on yhdistyksessä hyvin erilaisilla koulutus- ja suuntaustaustoilla ja ne vaikuttavat siihen, millainen työote,
asiakasryhmä ja toteutustavat hevostoiminnassa ovat. Kaikilla meistä ei ole sote-koulutusta, mutta siitä jotkut hyvinvointialueella työskentelevät kysyivät. Ilman sote-koulutustakin hevostoiminnassa on usein
kuntouttavia ominaisuuksia vahvasti mukana. Joskus taas ollaan valmiita ostamaan asiakkaille hevostoimintaa vastaavaa toimintaa, mutta eri nimellä (esim. nepsy-valmennus, tukihenkilötoiminta,
psykoterapia). 

Hevostoimintaa toteuttavien toimijoiden onkin hyvä käydä paikallisesti keskustelua siitä,mitä juuri itsellä on tarjolla oman kokemuksen ja koulutustaustan vuoksi ja tiedustella myös, millaista palvelua hyvinvointialue tmv. olisi halukas asiakkailleen ostamaan. Joskus yhteisellä ideoinnilla voidaan löytää uusia ja toimivia toimintamalleja, joita yksin pohtien ei olisi tullut mieleenkään tarjota. SPHT-yhdistys
antaa meille rekisteröidyn ohjaajanimikkeen, joka pyrkii osaltaan takaamaan palvelun laatua. Tämä on
mielestäni yksi tärkeä kilpailuvaltti eläin- ja luontoavusteisia palveluita tarjoavien toimijoiden nimikeviidakossa.
Mitä Kuntoutuspäiviltä jäi mielen päälle? Tekemämme työ kiinnostaa kuntoutusalalla työskenteleviä, mutta kaikilla ei ole siitä vielä tarpeeksi tietoa, eikä monellakaan hyvinvointialueella ole selkeitä ohjeita näiden palveluiden hyödyntämiseen. Yhteistyö eri toimijoiden kesken ja asiakkaan oman mielipiteen kuuleminen kuntoutusta suunnitellessa on erityisen tärkeä muistaa. Tarvitaan toimijoidenkin omaa aktiivisuutta siihen, että esittelee toimintaansa paikallisesti. Yhdistys on aktiivisesti auttamassa tiedonvälityksessä ja mm.esitemateriaalin tuottamisessa, mutta kuitenkin paikallista vaikuttamista meidän toimijoiden olisi tehtävä
itsekin.

Tärkeää on myös tuoda esille laajemmalle kuulijakunnalle ne käytännöt, joissa on jo saatu paikallisesti aikaan toimivaa yhteistyötä hevostoiminnan hyödyntämiseksi. Nämä oikean elämän esimerkit
usein helpoiten kirvoittavat muidenkin alueiden tekijöitä ottamaan mallia ja kokeilemaan heille uusia käytäntöjä. Onko sinun alueellasi jo käytössä joku toimiva malli hevostoiminnan käyttöön kuntoutuksessa?
Jos on, haastan sinut esittelemään sitä muillekin!



25.2.2023         Ritva Mickelsson

Käsitteistä ja terminologiasta

Osallistuin tällä viikolla Instituutin järjestämään verkkokoulutukseen, jonka aiheena oli Yhdysvalloissa toteutettavan toiminnan käsitteiden ja terminologian päivitys. Tämä on ymmärrettävää, koska tilanne on aika lailla samankaltainen kuin meillä Suomessa: toimijoita on paljon ja lähtökohdat toiminnalle moninaiset. Tässä muutamia järjestöjä ja organisaatioita: International Society for Equitation Science, The ASPCA Right Horse Partner, CBEIP, HETI, American Hippotherapy Association, Inc., IAHAIO, CHA, Equitopia Center, The Homes for Horses Coalition ja PATH International.











Käsitteiden ja terminologian päivitystä

Taustaa: 
Institute for Human-Animal Connection, joka on osa Denver:n yliopistoa, tarjoaa täydennyskoulutusta hyvinvointi- ja koulutusalan ammattilaisille. Instituutin tavoitteena on mm. lisätä tietoa ja kehittää toimintatapoja, jotka liittyvät ihmisen ja eläimen vuorovaikutukseen erilaisissa toimintaympäristöissä. Instituutin toiminnassa korostuu innovatiivinen ja eettinen tutkimus ja monipuolinen koulutustarjonta. Osa koulutuksista voidaan suorittaa kokonaan verkossa (esim. Humane Education Practitioner Certificate), mutta osa edellyttää myös muutaman kerran lähiopetukseen osallistumista (esim. Equine-assisted Mental Health Practitioner Certificate, joka on kymmenen kuukautta kestävä monimuotokoulutus). Paikka on sama, jossa vierailimme yhdistyksemme opintomatkalla vuonna 2017.


Hevosavusteisen ammatillisen toiminnan luokittelu

Hevosavusteinen toiminta jaetaan kolmeen ryhmään palveluntarjoajan pohjakoulutuksen mukaan. Ensimmäiset kaksi ryhmää ovat hyvinvointialan ammattilaisille. Yhdysvalloissa terapia, jota toteutetaan vuorovaikutuksessa hevosen kanssa, on aina ns. health care treatment, eli edellyttää palvelua toteuttavalta vankan koulutuksen kyseiseen terapiaan.  Kolmas ryhmä liittyy oppimiseen (esim. oppilaitokset ja organisaatiot).

Fysioterapia, toimintaterapia ja puheterapia hevosen kanssa toteutettuna:
Hevosen liike toimii terapeuttisena välineenä fysioterapiassa, toimintaterapiassa ja puheterapiassa. Toiminnalle on kirjattu parhaiden käytänteiden laatukriteerit. Palveluntuottajille myöntää toimintaluvan riippumaton toimikunta. Hevosen työroolina on pääsääntöisesti kantaa asiasta selässä, mutta toiminta voi sisältää myös maasta työskentelyä. Huomattavaa on, että terapiaa ei ole ns. hippoterapia: terapiasta voidaan puhua vain silloin, kun toiminta on fysio-, toiminta- tai puheterapiaa, jossa hevosen läsnäolo ja vuorovaikutus eskaloi tavoitteiden saavuttamista.  

Psykoterapia:
Hevosen vuorovaikutus tai hevosen hoitaminen ei ole oma erillinen interventio, vaan se on osa psykoterapian toteuttamista. Toiminnalle on asetettu kansalliset vaatimukset ja riippumaton toimikunta, joka myöntää toimintaluvat palveluntuottajille. Asiakas työskentelee hevosen kanssa yleensä maasta käsin, mutta ratsautuminen on myös mahdollista.

Oppiminen:
Oppimiseen liittyvä toiminta, jossa hevonen on vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa, luokitellaan kolmeen ryhmään: a) koulukontekstin tarjoama oppiminen (erityisopetus, oppiminen), b) työyhteisöihin liittyvä oppiminen (ryhmäytyminen, johtamistaidot) ja c) yksilön itsensä kehittäminen (ihmisenä kasvaminen, hyvinvointi (mm. arjen taidot, life coaching, henkinen kehitys). Hevosen kanssa työskennellään vuorovaikutuksessa pääasiassa maasta käsin, mutta asiakas voi myös olla ratsailla.











Muuta hevostoimintaa

Hevosalalla on monia palveluita, joten niiden erottaminen toisistaan on tärkeää. Adaptiivinen (terapeuttinen) ratsastus ja hevostaito: (mm. alkeistason ratsastus, ajaminen ja vikellys, sekä yleinen hevostaito) kuuluvat pikemminkin hevosalan palveluihin kuin ensisijaisesti ihmisten hyvinvointipalveluiksi. Ne ovat siis asiakkaan kykyjen mukaista ratsastus- ja hevostaitotoimintaa. Niiden tuottamiseksi ei edellytetä tiettyä ammatillista erityistutkintoa eivätkä ne kuulu hyvinvointipalveluihin. Hevonen toimii näiden palveluiden parissa esim. tyypillisessä ratsastustuntitoiminnassa.


Käsitteet selkeiksi

Käsitteet on selkiytettävä, koska usein hevosavusteiset palvelut linkitetään yhteen. Tällä ei tarkoiteta, etteivätkö ne olisi samanarvoisia, vaan niitä kohdennetaan asiakkaalle tarpeen ja kykyjen mukaan. Toiminta, jossa ihmisen hyvinvointi- tai oppiminen on toiminnan kohde (hevosavusteinen ammatillinen toiminta), hevonen on mukana, mutta osana esim. asiakkaan saamaa psykoterapiaa tai erityistä tukea. Muissa hevosalan palveluissa hevonen on keskiössä. Tavoitteena on erottaa hevosalan tarjoama virkistys- ja harrastustoiminta niistä palveluista, jotka ovat sertifioitujen ammattilaisten toteuttamia hyvinvointia ja oppimista tukevia palveluita.

Hevosavusteisissa ihmisen hyvinvointipalveluissa on käytettävä ns. terapia-ensin-käsitteitä. Tällä tarkoitetaan, että ensin nimetään asiakkaan saama terapia, jota täydennetään hevosiin liittyvällä määreellä (esim. psykoterapia hyödyntäen hevosen vuorovaikutusta). Hevosavusteisissa oppimista tukevissa palveluissa mainitaan, mihin kolmesta kategoriasta palvelu sijoittuu[1].  Muuta hevosalan toimintaa sisältävät adaptiivinen ja terapeuttinen ratsastus ovat termejä, joita voidaan käyttää vaihtelevasti.

Käsitteiden ja toiminnan selkiyttämiseksi on tärkeää, että seuraavien termien käyttö loppuu: equine therapy, equine-assisted activities and therapies, equine-assisted therapy, equestrian therapy, hippotherapist, hippotherapy clinic or program, horse therapy, horseback riding therapy, and therapy riding.

[1] Meillä Suomessa tämä voisi olla esim. erityisopetusta hevostoimintaintervention tukemana.

Luennoitsija
Nina Ekholm Fry, Director of Equine programs, Chief Editor of the HETI Journal
Nina.ekholm-fry(at)du.edu
www.du.edu/ihac
University of Denver / Institute for Human-Animal Connection

Lähteitä:



19.2.2023         Seija Okulov

Hevoset SOTE-palveluihin mukaan 


Hyvinvointialueet ovat aloittaneet kuluvan vuoden alussa eri puolilla maata hyvinkin erilaisissa lähtötilanteissa. Kokemuksia organisaatoista ja niiden toiminnasta ei vielä ole, joten kaikella ennen kokeilemattomalla on nyt tilaisuutensa. Joissakin maakuntalehdissä julkaistiin helmikuun alussa STT:n artikkeli (kirjoittaja Janita Virtanen) siitä, miten päättäjät tuntevat luonto- ja eläinavusteisia toimintoja vielä heikosti ja miten niillä olisi mahdollisuutensa. Artikkelissa korostettiin erityisesti sitä, miten tieto eläinten käytöstä kuntoutuksessa tulisi valjastaa sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön ja miksi. Artikkelin asiantuntijoina puhuivat Luonnonvarakeskuksen (LUKE) tutkija Elina Vehmasto ja terveystieteiden tohtori Varpu Weins.

Kuopion yliopistosta (myöhemmin Itä-Suomen yliopisto) vuonna 2003 liikkeelle lähtenyt sosiaalipedagogiseen orientaatioon perustuva hevostoiminnan täydennyskoulutus sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisille on sittemmin laajentunut muuallekin. Koulutuksen on käynyt jo lähes tuhat alan ammattilaista eri puolilla Suomea. Näiden kahdenkymmenen vuoden aikana koulutuksessa on tehty lukuisia käytännön työn opinnäyteraportteja, joissa hevos- ja luontoavusteisuuden vaikuttavuus erilaisten asiakasryhmien kanssa on osoitettu. Myös tieteellinen tutkimus asiasta vahvistaa kiistatta samaa. Aivan vasta tarkastettiin Helsingin yliopistossa kasvatustieteiden maisteri, erityisopettaja Ritva Mickelssonin väitöskirja hevosten vaikutuksesta lasten oppimiseen (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/352403 ). Aiheesta on tekeillä kaksi muutakin akateemista väitöskirjaa, joten tutkimustietoa ja tieteellistä näyttöä aiheesta on.

Hevosavusteisuus on jo melko tuttua terveydenhuollossa päihde- ja mielenterveysasiakkaiden kuntouttamisessa. Hevosia on käytetty onnistuneesti myös sosiaalityössä päihdeongelmaisten, ikääntyneiden ja mielenterveysasiakkaiden sosiaaliseen kuntouttamiseen takaisin normaalielämään. Sosiaalityössä hevonen on väline saada kontakti sellaiseenkin asiakkaaseen, jolle asioista puhuminen on haastavaa.  Hevosten kanssa toimittaessa keskustelu sujuu rennommin ja luontevammin kuin toimistoympäristössä.  Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan tavoitteet sopivat täydellisesti aikuissosiaalityön tavoitteisiin. Niitä ovat muun muassa asiakkaan sosiaalisten taitojen ja itsetunnon vahvistaminen, syrjäytymisen ennaltaehkäiseminen ja osallisuus. Sosiaalityö tarvitsee sitä paitsi toimintamuotoja, jotka tuovat sen ulos toimistoista sinne missä asiakkaiden arki on.

Olen samaa mieltä artikkelin huomiosta, että terveys- ja myös sosiaalipalvelut voisivat hyödyntää hevosten kanssa tehtävää toimintaa enemmän ja myös Kelan tulisi vihdoin tämä hyväksyä oikeaksi, vaikuttavaksi toiminnaksi. Palveluntuottajalla on aina perusammattitaito ja –tutkinto, johon hevososaaminen kiinnittyy. Hevosavusteinen palvelu ei ole enää mitään puuhastelua. Uusilla hyvinvointialueilla voitaisiinkin nyt terästäytyä hankkimaan tämän tyyppisiä palveluja kilpailutuksilla, koska palvelun tarjoajia meillä löytyy jokaiselta hyvinvointialueelta. Uhkana on tässäkin se, että toimintamuoto kaatuu resurssien eli rahan puutteeseen. Tästäkin huolimatta hevostoimijoiden kannattaa juuri nyt rummuttaa asiaansa omalla alueellaan. Hyvinvointialueiden rakenteet ovat erilaisia, joten kannattaa ottaa selvää ja kontaktoida oman hyvinvointialueen niiden palveluiden vastuuhenkilöitä, joissa omaa hevostoimintaa voisi toteuttaa. Kannattaa myös koota yrittäjä/toimijaryhmiä, koska synergia ja yhdessä tekeminen on aina näkyvämpää.



28.1.2023 

Yhdistys on jakanut koulutustukea jäsenilleen

Sosiaalipedagoginen Hevostoimintayhdistys ry. myönsi aktiivisille SPHT-ohjaajille tukea lisäkouluttautumiseen.

Ohjaaja voi anoa tukea koulutuspäiviin, alan kirjallisuuden hankintaan ym. ammattitaitoa ylläpitävään tai kehittävään (maksulliseen) toimintaan. Seuraavassa koulutustukea v 2022 saaneiden kokemuksia:


Kiitos saamastani koulutustuesta. 

Osallistuin Katariina Kaartinen Alongin kurssille Vahvista tunnetaitoja. Kurssipäivä oli kaunis syyskuun päivä ja paikkana ihana, lämminhenkinen Päivin talli. Siis mitä mahtavimmat puitteet perehtyä hevosten ja ihmisten tunteiden maailmaan. Työssäni pääsen päivittäin toteamaan hevosten kyvyn herättää tunteita. Hevosten kanssa tunteita on myös turvallista lähteä tutkimaan. Katariinan kurssilla saimme mielenkiintoista teoriatietoa, kävimme antoisia keskusteluja sekä lopuksi pääsimme vielä käytännössä tutkailemaan tunteita niin keskenämme kuin myös hevosten kanssa.

Työskentely hevosten ja tunteiden parissa jatkuu. Kevään aikana pitäisi saada valmiiksi psykoterapeuttikoulutuksen lopputyö – ja mikä muukaan aiheena kuin Hevonen tunteiden tulkkina    

Riikka Lamminen
















Kiitos yhdistykselle saamastani koulutustuesta.

Osallistuin kesällä 2022 Italiassa Padovan yliopistossa järjestettyyn kolmen viikon mittaiseen Green4C (green for care) kesäkouluun, mikä liittyi vahvasti green careen ja luonnollisesti siis myös eläinavusteisuuteen ja sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan.

Olin koulutuksessa ainoa osallistuja, joka teki eläinavusteista työtä, muut osallistujat 17 hlöä ympäri maailman olivat metsä&luonto alan opiskelijoita ja ammattilaisia.

Auliisti kerroin eläinavusteisesta työstäni ja sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta aktiivisille ja kiinnostuneille kuuntelijoille. Erityisesti jäi mieleeni se, miten talllin ja luontoympäristön hyvää tekevät mikrobit vahvistavat lastenkin fyysistä terveyttä.

Samaiseen kesäkouluun liittyen kävin tutustumassa marraskuussa Ruotsissa Humlamaden nimiseen hevostilaan. He ovat olleet mukana eläin-ja luontoavusteisen uupumushoidon tutkimuksessa erittäin hyvin tutkimustuloksin. Tulokset kylläkin julkistetaan vasta  nyt joulukuussa, tämä tietoni on keskusteluin käytyä tutkijan, toimijan sekä tutkimuksessa mukana olleen asiakkaan kanssa.

Kyllä meillä on kuulkaa upeat mahdollisuudet eläin-ja luontoavusteisesti vaikka mihin 

Ulla Hukka



Kiitos saamastani koulutustuesta!

Olen uuden ja vanhan välissä: ensimmäinen hevoseni, yli 10 vuotta asiakastyössä rinnallani ollut hevonen siirtyy eläkkeelle ja uusi hevoseni aloittelee kasvamistaan asiakastyöhön. Jotta voin taata turvallisia asiakastilanteita, olen hyödyntänyt kouluttamisessa ammattilaisen apua. Koulutustuella olen siis saanut ohjausta tulevan asiakashevoseni kouluttamiseen hevostenkouluttajalta. Tuntuu turvalliselta, kun vaihe vaiheelta hevonen oppii jo alun alkaen erilaiset tilanteet niin kuin asiakastilanteissa minun ohjauksessa tulee osata. Lisäksi olen hankkinut kirjallisuutta, sillä on ilahduttavaa miten uutta tietoa ja sitä kauan ja edelleenkin kaivattua tutkimustietoa saadaan lisää!

Heidi Kotilainen

Kiitos yhdistykselle saamastani koulutustuesta, vammaisalan ammattitutkinnon suorittamiseen!

Teen suurimmaksi osaksi tällä hetkellä SPHT toimintaa kehitysvammaisten kanssa. Ja tämä koulutus toi valtavasti lisä osaamista edellisten lisäksi. Kiitos 

Sanna Koski



 

Kiitos saamastani koulutustuesta! 

Minä osallistuin Harjun Oppimiskeskuksessa järjestetylle vanhojen hevosajoneuvojen kunnostuskurssille. Jatkossa päästään ajelemaan asiakkaiden kanssa myös vanhoilla ajopeleillä sekä mahdollisesti myös kunnostamaan niitä yhdessä. Suunnitteilla on myös pieni hevosajoneuvonäyttely tallillamme tulevana kesänä. 

Anna Mennola